Tuesday, April 25, 2006

In memoriam

Meidän pikku kettuterrierimme nukkui eilen pois. Sairaus vei häneltä viimeisetkin voimat ja vaikka sissiluonne olikin, hän ei enää jaksanut taistella.

Intoa on nyt kova ikävä...

Neuleaiheita ei ole viime aikoina ollut paljoakaan, enkä nytkään jaksa enempää kirjoittaa.

posted by Katja at 9:28 AM

18 Comments:

  • Oih :( Otan osaa..

    By Anonymous Sanna, at 9:46 AM  

  • Voi, olen kovin pahoillani :ó(

    Kuplis, marraskuussa oman koiransa menettänyt

    By Anonymous Anonymous, at 10:01 AM  

  • Otan osaa. Nyt koirulaisella on hyvä olla.

    By Anonymous golden, at 10:12 AM  

  • Otan osaa :(

    By Anonymous Anonymous, at 10:21 AM  

  • Osanottoni:-( Mikä sairaus pikku terrierin vei? Olen tavannut Inton muutaman kerran ja olisi luullut että se olisi elänyt vielä pitkään, nuorihan se oli!

    Olen aina miettinyt että eläinten kanssa on vaikeinta tehdä se päätös lopettamisesta eli jotenkin toivonut aina että se tapahtuisi mieluimmin niin että eläin nukkuisi rauhassa pois. Teillä siis oli ainakin sen suhteen helpompaa (oletan sanavalinnastasi tapahtuneen niin). Eutanasiasta, vaikkakin koirasta, päättäminen on vaikeaa!

    By Blogger Villapallo, at 10:22 AM  

  • Osanottoni ja voimahalaus.

    By Anonymous KristiinaS, at 10:37 AM  

  • Olen pahoillani!
    Meidän piti kokea sama, kun kultsi rakkaamme nukkui 2½vuotta sitten pois, ja yhä ikävä jäytää...

    By Anonymous felted mommy / Kati, at 10:58 AM  

  • Osanottoni.

    By Blogger Martsuli, at 11:17 AM  

  • Otan syvästi osaa suureen suruusi, voimia.

    By Anonymous Kaisa, at 11:49 AM  

  • Osanottoni.

    By Blogger Carita, at 12:11 PM  

  • Otan todella osaa.

    By Blogger AnnaK, at 2:07 PM  

  • Olen pahoillani, otan osaa!

    By Blogger Siniset Silmukat, at 3:15 PM  

  • Voi ei, olen todella pahoillani. Jaksamista sinne!

    By Blogger Altocumulus, at 4:50 PM  

  • Jaksamisia sinne! Perheenjäsenestä luopuminen on aina niin surullista.

    By Blogger Riikka, at 5:52 PM  

  • Kiitoksia kaikille myötäelämisestä!

    Villapallo:
    Mietinkin joskus aikaisemmin oletko mahdollisesti SE Villapallo, siispä olet...

    Inton sairaus jäi epäselväksi, mutta ilmeisesti vastustuskyky alkoi olla niin heikko että yksi sairaus olisi vain johtanut toiseen, lopulta hän oli apaattinen ja lopetti syömisen ja yleiskunto heikkeni olemattomiin. Lääkkeistä ei enää ollut mitään apua... Kuten sanoit, Into oli vielä nuori koira, joten lopettamispäätös oli vaikea. Sanoista huolimatta siis jouduttiin päätös tekemään.

    Into oli mónin tavoin ristiriitainen koira, mutta viimeiset vuodet tekivät hänelle hyvää ja hänestä kuoriutui oikein suloinen ja hellyyttävä pikku sisupussi!

    By Blogger Katja, at 8:54 PM  

  • Osanottoni. Meillä sama tilanne vuosi sitten:(

    By Blogger eusu, at 9:35 AM  

  • Otan osaa.

    By Blogger TiinaV, at 4:24 PM  

  • Joo, "tuttuja" ollaan vaikkei koskaan ollakaan tavattukaan;-) Välillä mietinkin että onpa tämä maailma pieni - ja neulepiirit ainakin! Olisi kiva tietää miten tunnistit minut, vai onko miehesi kertonut suoraan?

    Voimia sinulle ja koko perheelle surussanne!

    By Blogger Villapallo, at 9:09 AM  

Post a Comment

<< Home